Tietoa rodusta

Japaninpystykorva on nimensä mukaisesti Japanista kotoisin oleva pystykorvainen seurakoira. Se polveutuu valkoisista saksalaisista pystykorvista, joita vietiin Japaniin 1920-luvulla. Virallisena rotuna se ei ole kovinkaan vanha, sillä ensimmäinen virallinen rotumääritelmä laadittiin v. 1948.

Suomenmaan kamaralle ensimmäinen japsi asteli v. 1974 ja ensimmäinen pentue syntyi muutamaa vuotta myöhemmin. Japaninpystykorvien rekisteröintimäärät ovat pysyneet viime aikoina Suomessa varsin tasaisina, n.150-200 pentua/vuosi. Eniten japseja rekisteröitiin 1990-luvun alussa, silloin pentuja syntyi liki kaksinkertainen määrä verrattuna nykypäiviin.
Kaikkiaan tähänpäivään mennessä Suomessa on rekisteröity n. 6 000 japaninpystykorvaa.

Japsin ulkoinen olemus ilmentää terhakkuutta. Se on nopea liikkeissään ja aina valmis reagoimaan kaikkeen mitä sen ympärillä tapahtuu. Ilme kuvastaa hyväntahtoisuutta.
Luonteeltaan se on usein sisällä mukavan rauhallinen, mutta kuitenkin aina valmis osallistumaan kaikkiin perheen puuhiin. Omistajaansa kohtaan sillä on miellyttämisenhalua, mutta jos joku vieras pyytää sitä tekemään jotain, niin toive tuskin toteutuu... Omaan perheeseensä japsi kiintyy syvästi ja siksi se on mitä mainioin seuralainen esimerkiksi marjastamaan tai puutarhatöihin. Japsilla onkin yleensä tapana pitää isäntäväkeään silmällä, eikä koiraa tarvitse liiemmin vahtia.

Lapsiin ja toisiin eläimiin japsi suhtautuu yleensä hyvin, riippuen kuitenkin siitä miten sitä on kasvatetu. Monen japsin paras ystävä onkin perheen kissa. Varsinaista metsästysviettiä sillä ei ole, joten japsi ei yleensä karkaile herkästi vaan pikemminkin päinvastoin; se pitää yleensä omistajaansa silmällä, ettei tämä pääsisi karkuun!

pimu_15_v._pienempi.jpg

Japsi on puhtaasti seurakoira, eikä sitä voi pitää ulkokoirana vaikka sillä paksu turkki onkin. Jos se teljetään aitaukseen, ikävöi se todella paljon perhettään ja siitä tulee helposti arka räksyttäjä. Japsi tykkää osallistua kaikkeen puuhaan ja ne ovat yleensä leikkisiä vielä vanhoinakin.

Perustottelevaisuuden japsi oppii varsin helposti ja pienet temput tuntuvat olevan sen bravuureita.Tästä rodusta on moneen harrastukseen: Agilityyn,flyballiin,tokoon, näyttelyihin jne. Harrastuksissa japseja näkee kuitenkin aika harvoin, rotu kun ei ole niitä yleisimpiä maassamme.

Liikuntaa japsi kaipaa kohtuullisesti. Sen kanssa ei ole pakko harrastaa kunnianhimoiseti mitään lajia, vaan moni japsi viettää onnellista elämää ihan perhekoirana ja lenkkeilykaverina. Itseään japsi pääsee parhaiten toteuttamaan, kun sille annetaan pieniä tehtäviä mm. etsiä esineitä tai makupaloja. Onnellisimmillaaan se on varmasti viilettäessään irti oman perheensä mukana metsäretkellä.

Kun pystykorvasta on kysymys, telee monelle mieleen sen ominaisuus haukkua. Tosiasia on kuitenkin se, että koiran käytöstavat ovat kiinni sen omistajan viitseliäisyydetä kouluttaa koiraansa. Toisaalta tuskin täysin tuppisuista koiraa löytyy mistään rodusta.

Moni vastaantulija ihastuu japsin ulkonäköön: Lieneekö tomera pystykorvatyyppi se monen suomalaisen silmää miellyttävä asia. Valkoinen pörröturkki ja pään 3 mustaa nappia ovat valloittava yhdistelmä. Lisäksi sen näppärä koko mahdollistaa koiranpidon myös pienemmissä kerrostaloasunnoissaa. Japsi on reipas koira, joka kävelee mieluiten omilla jaloillaan paikasta kuin paikasta. Toisaalta se on kuitenkin helppo napata kainaloon, kun kuljetaan ahtaissa paikossa tai julkisilla kulkuneuvoilla.

Japaninpystykorvan turkki on puhtaan valkoinen ja 2-kerroksinan; karkeampi ja pidempi päällyskarva sekä tiheä ja pehmeä pohjavilla. Turkki saattaa näyttää viesraasta suuritöiseltä, koska sen kuvitellaan valkoisena likaantuvan helposti. Tosiasiassa moni japsin hankkinut on ihan oikeasti yllättynyt turkin helppohoitoisuudesta, koska oikeanlainen karva on likaa hylkivä ja helppo pitää siistinä. Perusteellinen harjaus kerran viikossa tai kahdessa riittää perushoidoksi, tosin mitä useammin turkkia harjaa, sen pöyheämpi ja siistimpi se on. Pohjavillaa irtoaa pääsääntöisesti pari kertaa vuodessa ja silloin pääsee itse helpommalla taloudenhoidossa jos viitsii harjata koiraa vähän useammin.

Pesuksi riittää kura-aikoina japsille jalkojen ja mahan alustan suihkutus ja kuivaaminen pyyhkeellä. Shampoopesun voi tehdä tavalliselle kotikoiralle tarpeen mukaan, yleensä 1-2 kertaa / vuosi riittää. Näyttelykoirat pestään useammin, yleensä aina ennen näyttelyä.

Japsia ei tarvitse erityisesti trimmata, kuten monia muita karvaisia pieniä seurakoiria. Tassuja voi vähän siistiä hapsottavista tupsuista, samoin korvia, mutta nämä toimenpiteet eivät ole mitenkään välttämättömiä.